Siinäpä vasta otsikko. Meillä kaikilla on syymme treenaamiselle ja sille, miten syömme ja toimimme päivien aikana. Itselleni paras motivaatio on tulosten näkyminen, kuten se, että olen laihtunut kuusi kiloa kesän aikana ja tuntuu mukavalta kun muutkin sen huomaa. Treenannut olen melko tunnollisesti ja treenit on sujuneet hyvin. Toissa viikon pidin lepoviikkona, kun alkoi tuntua etten enää palaudu treeneistä kunnolla ja olin niin väsynyt, että tuntui etten kerta kaikkiaan jaksa raahautua salille. Oli helppo vetää lepoviikko, kun Kirsi ja Maijakin ottivat rennosti (Kirsi eniten rennosti, mutta siitä alempana :D). Ennen olen aina ajatellut, että jos pitää taukoa treenaamisesta, eli lepoviikon, niin olisi jotenkin huono ja että lepo on ihan turhaa, mutta en ole ennen treenannutkaan tähän tahtiin. Kun päätin, etten mene salille olenkaan, tuntui hyvältä ja helpottavalta. Viikon viimeisinä päivinä alkoi kuitenkin kaipaamaan jo salille takaisin ja olikin aivan ihanaa päästä vetämään ensimmäinen treeni tauon jälkeen. Vertti oli kyllä oikeassa sanoessaan joskus, että salilta ihan todella täytyy myös pysyä pois lepoviikon aikana kokonaan, jotta mieli sa salistakin lepoa. Ennen olen lepoviikoilla käynyt kuitenkin salilla tekemässä jotain, mutta nyt kun en käynyt, tuntuu että ihan todella sain levättyä henkisesti ja fyysisesti.

 

Mutta sitten siihen viralliseen aiheeseen, millä motivaatiota saa pidettyä yllä?

1.Kuten jo aiemmin mainitsin, itselläni toimii se, että tulosta tulee. Olen vielä reilusti ylipainoinen, mutta mahdun hyvin tällä hetkellä tämän vuoden ensimmäisiin tavoitefarkkuihin ja peilikuvani on muuttunut melko paljon siitä, mitä olen ollut isoimmillani. Rakastan katsella muiden onnistumiskuvia ja tässäpä alla omani, jos joku niistä mitään intoa saa, niin hieno homma! Alla myös kuvat niistä ihanista tavoitefarkuista! 

 

2. Halu saavuttaa jotain tulevaisuudessa, oli se sitten lahtuminen, lihastenkasvu, painon nostaminen tai kisalavalle nouseminen, niin se toimii, jos sinulla on jokin asia mitä kohden tähtäät ja teet kaiken. Itselläni toimii myös kun alkaa tulosta näkyä esimerkiksi käsivarsissa ;)

 

 

3. Hyvä valmentaja saa myös motivaation pidettyä yllä ja kyllä itselläni ainakin jokainen kerta Vertin kanssa nostaa sitä asteen verran, mikäli se on päässyt laskemaan. Myös uudet "tuulet", kuten säännöllinen saliohjelman muuttuminen toisenlaiseksi saa motivaatiota ja juurikin odottelen uutta ohjelmaa, joka alkaa ensi viikosta! Palan jo halusta päästä salille heti uuden viikon startatessa!

 

4. Alat olla parempi treeneissä kun moni muu ja tämä kohta pätee varmasti meihin kaikkiin kolmeen naiseen! Ollaan vedetty sellasta treenisettiä ettei mitään rajaa! Vertti on tituleerattu ihan hulluksi ja kaikki jotka yrittävät vetää meidän treenisettejä, ovat todenneet ne todella raskaiksi ja meillähän ne on sujuneet jo melko "kevyesti" :)

 

5. Ystävien tuki!! Kesä on mennyt toisilla paremmin, toisilla huonommin ja nyt meidän pääasiallinen tehtävä on Maijan kanssa saada meidän Kirsi motivoitumaan monen viikon hunningolla olon jälkeen. Tänään meillä olikin aivan ihana treeni, johon me kaikki kolme pääsimme paikalle pitkästä aikaa yhdessä, tosin Kirsin suostutteluun meni kauan! Alla muutama viesti, millä Kirsi saatiin liikkeelle, mutta pohjustan asiaa sillä, että Kirsi aikoi skipata treenit syötyään aamiaiseksi irtokarkkeja ja oli hakemassa tyttärensä kanssa siipiä, kun pommitimme Maijan kanssa Kirsiä, niin että lopulta Kirsin piti luovuttaa ja saapua paikalle :D Alla olevat lyhennetysti päivän keskusteluista!

 

Itse olen nyt muutaman päivän ollut hunningolla myös, mutta nyt on aika koko Supernaisten jengin ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa tositoimiin!

 

Ihanaa tulavaa viikkoa kaikille lukijoille <3

 

Niina

No tarviihan se, ainakin sillä hetkellä kun treeniä tehdään, mutta treenin ympärillä ja etenkin lopussa meillä on taipumusta hieman yltyä hauskan pitoon. Parasta Vertissä valmentajana on ollut se, että vaikka tekeminen on kovaa ja armoa ei anneta, niin silti huumoria löytyy hänenkin vakavien kasvojen takaa. Alla muutamia tilanteita mistä lähtenyt huvittavat keskustelut käyntiin Facebookissa. Yritän päivittää blogia nyt hieman useammin, kunhan kesäkiireiltä kerkiän :)

 

Päätettiin Kirsin kanssa pyörittää rengasta kahteen pekkaan, kun yksin ei kumpikaan jaksanut. Tiedä sitten oliko se niin kovin hyvä idea, mutta ainakin meillä oli hauskaa :D

 

 

 

Aloitettiin viimeisin ohjelmamme salilla ja pakotettiin Kirsin tyttö meidän mukaan loppuaerobiseen :D

 

 

 

 

Uuden jalkatreenin myötä :D

 

 

 

 

 

Leppoisia kesätunnelmia ensi viikkoon kaikille :)

 

Niina

Meillä kaikilla on suunnilleen samat treenit, jotta voimme treenata yhdessä ja niitä tällä hetkellä viikossa neljä. Itselläni päälle on vielä aerobista enemmän kuin Kirsillä ja Maijalla, koska painoakin löytyy enemmän. Viikon aikana treenaamme eri kehon osia ja tällä hetkellä treenisarjat on pitkiä, täysin erilaisia mitä olemme tottuneet tekemään. Yhden viikon kokeilun peruteella tämä uusi treeni on todella kivaa ja erilaista ja jokainen kerta sisältää aina aerobisen osuuden myös.

Eilen oli minulle ja Kirsille jo viikon kolmas jalkapäivä. Maanantaina treenasimme jalat, tiistaina olat ja pepun, keskiviikkona selän ja kädet ja eilen osui Vertin pitämä treeni, jossa halusimme tietenkin taas jalat, koska meillä ei ole itsesuojeluvaistoa ja selvästi nautimme kidutuksesta. Tulin itse treeniin pitkän työpäivän jälkeen ja olin lähellä peruakin treenin, kun töissä väsytti niin tajuttoman paljon, mutta onneksi tai epäonneksi saavuin paikalle kuitenkin. Ensimmäisen supersarjakierroksen jälkeen oli pakko todeta, että olenpa tyhmä kun en lähtenyt kotiin nukkumaan :D Ei vaan treeni oli huikea ja jalkojen kehityksen huomaa hyvin siinä, ettei lihakset väsy niin tuskaisesti kuin vielä alkuvuodesta. Voisi jopa sanoa, että polte jaloissa oli todella ihanaa ja tunne treenin jälkeen jaloissa oli erilaista väsymystä kuin aiemmin. 

Omalla kohdallani kehitys näkyi ihan lopussa, sillä kun Vertti sanoi että nyt mennään askelkyykkykävelyitä ja aina astetta isommalla tangolla seuraava kierros, ajattelin, että no niin, tämä tyttö jää matkalle, mutta enpä jäänytkään! Yllätin itseni täysin ja loppupeleissä askelkyykkykävelyt eivät tuntuneet raskailtakaan. Muut kyselivätkin leikillään, että olenko huijannut aiemmin treeneissä kun nyt meni niin kevyesti :D

Meidän treeneissä vedetään aina sarjat totaalisen loppuun, armoa ei tule ja liikkeitä on vaihtelevasti erilaisia aina. Sehän valmentajan treeneissä onkin parasta, että on mielikuvitusta, tietoa ja ideoita treeneihin, ettei aina toista samaa vuodesta toiseen. Tänäänkin kun alkoi pystyprässissä puuduttaa, niin Vertti nauroi vieressä, ettei voi sattua kun ite vielä tekee - joopa joo, vikalla kierroksellako ei voi tuntua :D Mutta en valita.. paljoa.. Muutaman kirosanan saatoin päätää, vaikka en olekaan yhtä hyvä kiroilemisessa kuin Maija! <3

Tämä viimeisin kuva oli pakko laittaa todisteeksi, että meidän Kirsin kasvoilta näkyy sittenkin tuskaa, vaikka Maijan kanssa pohdimme eilen, että tuntuuko treeni missään, kun Kirsi ei koskaan pidä meteliä kun alkaa loppua voima kesken, toisin kuin minä ja Maija. Kyllä se tuska ainakin kerran eilen näkyi :D

 

Kun kolme ennestään toisille tuntematonta naista mietti miten pääsisivät kuntoon tulevaisuudessa, tuli kuvioihin Fitfarm ja Vertti Harjuniemen Full six -valmennus. Meistä kaikilla oli omat syynsä lähteä mukaan. Itse halusin pudottaa painoa ja päästä treenaamaan pitkästä aikaa valmentajan kanssa, sekä hakea vertaistukea, kun taas Maija halusi päästä kokeilemaan jotain uutta ja ylittää itsensä treeneissä ja Kirsi totesi sovituskopissa tarvitsevansa tällaista valmennusta.

Rakastan salielämää ja treeniä onkin takana jo useammalta vuodelta, mutta salilla treenaaminen ja ruokavalion noudattaminen on ollut kovin yksinäistä puuhaa ja kun kävelin Full six -valmennuksen ensitapaamiseen, mietin hetken aikaa, että mitenköhän mahtaa käydä, kun en niin välitä ryhmätreeneistä, vaikka muuten kyllä halusin vertaistukea. En olisi ikinä uskonut, että päätyisin tällaiseen tilanteeseen, että löydän kaksi sielun siskoa, joiden kanssa jokainen treenikerta on niin mahtava, että odotan aina jo innolla seuraavaa treeniä! Ensitapaaminen ei vielä tuonut tätä varmuutta, mutta kun treenasimme 3-4 kertaa viikossa pienissä ryhmissä ja Maija ja Kirsi alkoivat usein olla samaan aikaan treenissä, alkoi jokin loksahdella paikoilleen ja odotin, että näkisin molemmat siellä myös, joskus jopa tarkistin aikatauluista, että eksyisin samoihin treeneihin.  

Kuusi viikkoa kului ja saimme kaikki tulosta aikaiseksi ja todella ylitimme itsemme, aivan kuten Vertti meille ensimmäisellä kerralla lupasi. Vertti antoi meille mahdollisuuden jatkovalmennukseen ja niinhän siinä sitten kävi, että viikon 1-2 Vertin pitämää treeniä sovitaan aina niin, että pääsemme treenaamaan kolmisin. 

Ensimmäisiä yhteisiä treenejä varjosti aina iso määrä naurua sekä koheltamista ja sitähän ne treenit ovat edelleenkin. Olemme kaikki kolme omalla tavallaan erilaisia persoonia, mutta se mikä meitä yhdistää on iloisuus, positiivinen elämän asenne ja ennen kaikkea todella valtava huumorintaju, sekä halu vetää treeneissä täysillä! Ja mitä treeneihin tulee, niin itkuilta ja konttauksilta jalkatreenien jälkeen ei ole vältytty, mutta ei myöskään koomisilta tilanteilta, jolloin Vertti on varmaan ajatellut, että ei helvetti noiden muijien kanssa. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun Vertti on demonstroinut Kirsin "maraton -tyyppisiä" treenejä tai Maijan erikoisia ojentajaliikkeitä taljassa ja taas on naurua riittänyt. 

Se mikä sai meidät aloittamaan tämän blogin, on juurikin meidän humoristiset treenit, joiden sisältöä on hauska jakaa muillekin. Meistä tehtiin pilkkaa, että olemme tiimi jonka voisi nimetä "Fitness vituiks - älä treenaa näin" ja alkuperäinen idea olikin tehdä meistä koominen video, mutta pikku hiljaa ajatus sitten kiteytyi tähän blogiin ja halu kertoa siitä, että meidän "Fitness -ura" ei todellakaan ole sitä, että otetaan peppukuvia töröhuulilla salilla, vaan ihan raakaa meininkiä helvetin hikisinä ja innokkaina treenien merkeissä tulevaisuuden tavotteita ajatellen ja sehän meillä kaikilla on fitness kisalavat. Tämä ajatus on itselläni ollut haaveena pitkään ja jotenkin Kirsin ja Maijan, sekä Vertin kannustava asenne sai minut tajuamaan, että eihän se unelma ole kuin minusta itsestäni kiinni ja hiljalleen alkoi Kirsissäkin heräillä ajatus samasta asiasta ja lopulta Maijakin asialle lämpeni. Eli blogin suurin asia on seurata myös meidän edistymistä kisahaaveissa. Itselläni on vielä runsaasti painoa pudotettavana, mutta silti nämä mahtavat naiset ovat pitäneet haaveeni elossa, jopa surkeina hetkinä jolloin olisi tehnyt mieli luovuttaa asian suhteen. Kiitos siis siitä meidän ihananalle tiimille <3

 

Tervetuloa siis seuraaman meidän kolmen Supernaisen matkaa kisalavoja kohden :)